Huomaathan, että Merikapteenin on virtuaalikennel ja tämän sivun esittelyt ovat täysin kuvitteellisia.
Missä asumme?  -  Historiaa

Missä asumme?

1. rivin kuvat: Philocrites, Kettukusu, tatulund (lisenssi)  /  2. rivin kuvat: the-tml (lisenssi), Jamuudsen
Merikapteenin lauman kotiosoite sijaitsee Pornaisissa, noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä itään päin. Pornainen on reilun 5000 asukkaan pieni kunta Uudellamaalla, ja peruspalvelut tarjoavan kekustaan meiltä kertyy matkaa noin viitisen kilometriä. Useasti tulee kuitenkin käytyä myös Sipoossa, Porvoossa ja Järvenpäässä, joihin kaikkiin ajaa meiltä noin puolessa tunnissa. Järvenpäästä löytyy myös meitä lähin rautatieasema.

Meille johtaa koko kylän halkova ns. saviasfalttitie, josta kääntyy 200 metrin mittainen soratie. Sitä voisi oikeastaan nimittää pihatieksemme, sillä sen päässä sijaitseva talomme on tienpätkän ainoa. Tonttiamme ympäröivät tahoillaan niin puut, pellot kuin Kotojärvikin. Nämä maat eivät ole omistuksessani, mutta idänpuoleisen peltokaistaleen takana alkaa laaja kuusivoittoinen sekametsä, jonne maanomistajan luvalla saamme vaikkapa vetää jälkiä ja tietenkin lenkkeillä vapaasti. Ulkoilumaastoa riittää muutenkin, sillä lähimmät naapurimme kumpaankin suuntaan löytyvät noin puolen kilometrin päästä.

Pihapiiristämme löytyvät asuinrakennuksen lisäksi navetta ja pihasauna. Navetan olen remontoinut sisältäpäin täysin, ja nykyään se toimii maneesityyppisenä treeni- ja kisahallinamme. Sen vieressä on pienimuotoinen parkkialue ja sisältä siis löytyy hiekkakenttä ja varasto eri lajien esteiden ja muiden tarvikkeiden säilyttämistä varten. Ainoa miinus on lämmityksen puuttuminen, sillä sellaista ei vanhassa navetassa ollut ollenkaan ja rakentaminen olisi tullut turhan hintavaksi. Aivan rannassa sijaitseva tunnelmallinen, vanha pihasauna sen sijaan lämpiää meillä ympärivuotisessa käytössä. Ranta on savipohjainen ja aluksi hetken matkaa kahluusyvä, jonka jälkeen se syvenee melko voimakkaasti siten, että laiturin päässä syvyyttä on jo kolmisen metriä. Rannassa harjoittelemme satunnaisesti vesi- ja meripelastusta, mutta pääasiassa koirat kahlailevat ja uivat siinä kesäisin ihan vain huvikseen.

Aivan rantaa lukuunottamatta koko tonttimme on aidattu. Sen lisäksi pihallamme on aitaa niin, että muodostuu kolme erillistä tarhaa, joista kaksi on suurempia ja yksi hieman pienempi, ns. pentualue. Koska tonttimme on rinteessä, jokaisen aitauksen maasto on sopivan epätasaista sisältäen erikokoisia kiviä ja puita sekä muuta kasvillisuutta. En varsinaisesti ole puutarhojen viherpeukalo, ja pihamaamme onkin kasvillisuudeltaan hieman rehevämpi ja villiintyneempi kuin taloa ostaessani. Siitä johtuen pihamme on kuitenkin kesäisinkin mukavan viileä.

1. rivin kuvat: Juska Wendland, danlucas (lisenssi), Juska Wendland  /  2. rivin kuvat: osunick (lisenssi), Silja
Talossamme on kolme kerrosta; ns. koira- eli kellarikerros, alakerta ja yläkerta. Yläkerta on tavallisesti pyhitetty koiravapaaksi vyöhykkeeksi, ja sieltä löytyvät talon molemmat makuuhuoneet, joista toinen on vierashuonekäytössä. Normaalisti meidän nelijalkaisilla ei ole niihin mitään asiaa, mutta varsinkin silloin kun meillä on pentuja alakerrassa viemässä tilaa, saatan ottaa jonkun aikuisista koirista ylös nukkumaan.

Kerrosta alempana törmää ensinäkin ulko-ovesta sisään tultaessa isoon eteiseen. Vanhoille taloille tyypilliseen tapaan se on lämmittämätön tila, joten kylmimmillä pakkaskeleillä olen tuonut sinne lämpöä lisäämään pari pientä sähköpatteria. Toisaalta kesäisin eteinen on kiviseiniensä vuoksi viilein ja miellyttävin paikka talossamme, ja siksi koirat viettävät useimmiten helteisellä säällä sisällä ollessaan aikaa siellä. Muita huoneita alakerrassa ovat keittiö ja siihen yhdistetty ruokailutila sekä olohuone ja pieni wc.

Alimmassa kerroksessa löytyy sauna, pesu- sekä ns. kodinhoitohuone. Käytännössä tila on suurimmalta osaltaan koirien oleskelutilana, jonne kuratassuiset on helppo ottaa kuivamaan ja eristää tarvittaessa toisistaan.

Hieman historiaa

Oman virtuaalihistoriani alkoi hoitajana virtuaalikennelissä nimeltä HotDog, ja lähes kahden vuoden ajan ylläpidin erilaisia virtuaalihoitoloita, -talleja, -kenneleitä ja -kyliä, jotka kuitenkin yksi toisensa jälkeen lopettivat kiinnostuksen ja toiminnan puuttuessa, kun hoitajia ei koskaan ilmaantunut. Vuoden 2004 syksyllä perustin Huilun nimeä kantavan kennelin ja samoihin aikoihin löysin tieni myös Karvaturrit-foorumille. Tuon foorumin löytyminen oli minulle onni monessakin mielessä: valveuduin muun muassa tekijänoikeuasioissa ja huomasin, että suinkaan kaikkien virtuaalikenneleiden perimmäinen idea ei ole toimia koirahoitoloina, vaan koirien kanssa kilpaileminen on tärkeämpää. Tämän "uuden maailman" löytyminen antoi valtavasti uutta puhtia harrastukselleni, ja niinpä Huilun nimi sai muuttua ja kasvatusroduista lähtivät shetlanninlammaskoirat ja saksanpaimenkoirat, joita kohtaan kiinnostus oli jo alkanut laskea. Niin jäi jäljelle vain pitkäkarvaisia collieita kasvattava Merikapteenin, jonka uudistuneet sivut avattiin keväällä 2005.

Merikapteenin pian kuusivuotiseen historiaan mahtuu paljon taukoja, jotka ovat kaikki johtuneet samasta syystä: kennelin pitäminen oli pidemmän päälle alkanut maistua puulta, kun koiria oli ehkä liiaksi, ne eivät menestyneet odotetusti ja pentueiden teettäminen tuntui hyödyttömältä hyvien kotien puuttuessa. Lopullisen huipentuman taukoilu sai vuonna 2007, jolloin pistin pillit pussiin aikomuksenani lopettaa virtuaalimaailmassa kokonaan. No, päätös sai minut pysymään vuoden verran erossa virtuaalikoirista, kunnes hankin toisen kantanarttuni ja halusin teettää sillä pentueen Merikapteenin kennelnimelle. Siitä lauma lähti pikkuhiljaa kasvamaan, kun Merikapteenin kesän korvalla 2009 heräsi jälleen eloon. Enää en asettanut itselleni suurempia tavoitteita kennelin tai sen koirien suhteen, koska en halunnut tehdä tästä uudelleen samanlaista pakkopullaa, kuin se oli aikaisemmin ollut.

Pitkäkarvainen collie on ollut Merikapteenin ainoa kasvatusrotu alusta alkaen. Se on rotu, jonka tunnen ehdottomasti parhaiten ja rotu, jonka nykypäivään ja tulevaisuuteen haluan olla omalla kasvatustyölläni vaikuttamassa. En ole missään tilanteessa harkinnut muita vaihtoehtoja, edes pitkäkarvaisen collien ohella, sillä mihinkään toiseen rotuun minulla ei ole läheskään yhtä suurta kiinnostusta. Sen sijaan omistuksessani on kyllä vuosien varrella ollut mm. lyhytkarvainen collie (Karkuri Aviemore), welsh corgi pembroke (Rokkimakkaran Avuton Pötkylä), valkoinen länsiylämaanterrieri (Sweet Dream's Hero In A Dream) sekä kaksi treeing feistiä (Oravanhännän Pekka Pontus ja Cabbaloosa Iirbel Stockholm).