Huomaathan, että Merikapteenin kasvatustoiminta on täysin kuvitteellista, eikä ole tekemisissä oikein elämän kasvatustoiminnan kanssa.


Ajatuksia kasvatuksesta  -  Jalostuskoirien valinta & linjat   -  Pentu sinulle?  -  Suunnitelmissa

Ajatuksia kasvatuksesta

"Collie vetoaa katsojaansa suurella kauneudellaan vaikuttaen valppaalta ja toiminnanhaluiselta. Rotumääritelmän mukaan collien luonne on ystävällinen, ei hermostunut eikä aggressiivinen. Collien tulee olla myös omanarvontuntoinen ja työskentelykykyinen. Se on tarmokas ja kestävä koira, jonka kanssa pystyy melkein mihin vaan." Noihin neljään lauseeseen on mielestäni onnistuneesti tiivistetty ihannecollien luonne ja ulkomuoto, ja voisinkin sanoa pitäväni niitä jonkinlaisena ohjenuorana kasvatustyössäni. Tänäpäivänä monet palveluskoirarotujen kasvattajat tuntuvat rajaavan tiukasti tavoitteekseen vain joko käyttö- tai näyttelykoirien kasvattamisen jättäen samalla kolikon toisen puolen eli rodunomaisen ulkonäön tai riittävät luonneominaisuudet toisarvoisiksi. Pitkäkarvainen collie ei onneksi toistaiseksi ole jakautunut erityyppisiin linjoihin ja pyrin omilla jaostusvalinnoillani osaltani myös pitämään tilanteen samanlaisena, sillä kuten jo ylempänä olevasta lainauksesta huomaa, minulle ihanteellinen rotunsa edustaja on perusterve ja sekä kaikilta osin rotumääritelmän mukainen, että myös kyvykäs toimimaan sille rodunomaisissa kokeissa. Tietenkään kukaan ei koskaan tule saamaan aikaan joka suhteessa täydellistä ja aivan virheetöntä koiraa, mutta siihen on kuitenkin tavoitteellisessa koirankasvatuksessa hyvä pyrkiä.

Luonneominaisuuksissa arvostan etenkin hyvää hermorakennetta, toimintakykä- ja halukkuutta, jotka kaikki ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia ajateltaessa palveluskoirakokeita. Lisäksi rodulle ominaisia piirteitä ovat nopea oppimiskyky, miellyttämisenhalu ja viihtyminen laumassa ihmisten ja toisten koirien kanssa. Lisäksi pitkäkarvaisen collien tulee olla ihmisystävällinen ja selviytyä arkipäivän tavallisista tilanteista. Kaikkien näiden tekijöiden sopivasti yhdistyessä saadaan aikaan ihanteellinen harrastus- ja perhekoira.

Pitkäkarvaisen collien tulee ulkoisilta ja fysikaalisilta ominaisuuksiltaan olla soveltuva harrastamaan, unohtamatta kuitenkaan sen omaleimaista, kaunista ulkonäköä. Mielestäni niin kutsutussa klassisessa collietyypissä yhdistyvät nämä kaksi vaatimusta. Ihanteellinen klassisen tyypin collie on keskikokoinen hieman korkeuttaan pidempi paimenkoira, joka on rakentunut niin, että se kykenee liikkumaan vaivatta ja tehokkaasti. Collien yksipalainen, kiilamainen pää on rodun tuntomerkki. Turkki on suoraa ja karkeaa, ja sen määrä ei peitä koiran ääriviivoja. Väri on puhdas ja syvä. Edellä luettelemani ominaisuudet ovat minulle colliessa erityisen tärkeitä, mutta ennen kaikkea tasapainoisen kaunis ulkomuoto pienistä virheistä huolimatta on se asia, mitä pyrin ulkomuodollisesti saavuttamaan.

Jalostuskoirien valinnasta & linjoista

Jokaisella yksilöllä on vahvuutensa ja heikkoutensa, ja jalostustyön tulisi keskittyä noiden vahvuuksien säilyttämiseen ja heikkouksien karsimiseen sillä tavalla, että se palvelee tulevien sukupolvien kautta koko rotua. Siksi pyrin valitsemaan pentueisiini mahdollisimman hyvin toisiaan täydentäviä vanhempia. Lähtövaatimukseni jalostuskoiran suhteen ovat perusterveys, jonkinlainen koulutuspuolen näyttö sekä vähintään laatumaininta erittäin hyvä näyttelyistä. Tahtoisin nähdä koiran sivulla myös kuvauksen luonteesta. Katson vanhempien meriittejä kuitenkin tapauskohtaisesti, sillä hyvien jalostusrataisujen tekemiseksi on välillä uskallettava kokeilla jotakin uutta. Haluan välttää sisäsiitosta, mutta kannatan harkittua linjasiitosta. Kasvatustyöni nykyisellä pohjalla on kaksi erittäin upeaa narttua, joista ovat muodostuneet Merikapteenin niinkutsutut soopelilinja ja merlelinja.

Soopelieni kantakoirana on edesmennyt Hiisivuoren Exotique "Hani", jonka takaa löytyy harvinaista saksalaista sukua. Hani on jättänyt kaksi upeaa pentuetta kahden eri uroksen kanssa, ja sen jälkeläisiä on edelleen käytetty jalostukseen hyvin tuloksin. Hani löytyy tällä hetkellä kolmen Merikapteenin pentueen sukutauluista: A- ja C-pentueiden emänä ja G-pentueen isänemänä.

Merlelinjan kantanarttu on brittituonti vKTV vPVA BH TK3 HK3 RH-F A vKREW-07 Merenwen of Elenstar "Helmi". Helmi oli luonteensa ja ulkomuotonsa ansiosta jalostusnarttuna painonsa verran kultaa ja löytyy kahden peräkkäisen Merikapteenin pentueen sukutauluista: Menestyksekkään E-pentuen emänä ja lupaavan nuoren F-pentueellisen emänemänä.

Pentu sinulle?

Merikapteenin kennelnimen alle on syntynyt pian kuuden vuoden aikana seitsemän pentuetta. Tilastojenkin valossa kasvatustyöni on siis kovin pienimuotoista. Paljon suunnitelmia on kuitenkin laadittu tulevaisuuden varalle, ja osa niistä toisinaan myös käy toteen. Tulevista yhdistelmistä löytyy lisätietoa tältä sivulta jo jonkin verran ennakkoon, mutta pennusta kiinnostuneita kehotan seuraamaan myös Karvaturrit-foorumin Pentueet-aluetta tai ottamaan yhteyttä esimerkiksi yksityisviestillä tai sähköpostitse.

Ensimmäinen ja ehdoton vaatimukseni pennunostajalle on kiinnostus pitkäkarvaiseen collieen rotuna. Merikapteenin pennut lähtevät vain rotua jo harrastaville tai siitä vahvasti kiinnostuneille. Toinen ja yhtä olennainen asia on se, että omistajalla on tulevalle koiralle tarpeeksi aikaa. Jos aiot aloittaa pentukyselysi lauseella "Uusi pentu kiinnostaisi kyllä kovasti, mutta minulla on jo valmiiksi aika paljon koiria / en tiedä riittääkö minulla aika...", kannattaa harkita kahdesti koko viestin lähettämistä. Minulle jokainen nämä kriteerit täyttävä Merikapteenilaisesta kiinnostunut on lähtökohtaisesti samalla viivalla. En vaadi suuria näyttöjä ulkoasuista tai kisaamisaktiivisuudesta ja myyn pentuni mielelläni myös uusille harrastajille, sillä jollei minulle itselleni olisi alussa uskallettu myydä hyviä koiria hyvistä suvuista, tuskinpa olisin nyt samassa tilanteessa kasvatukseni kanssa.

Kolmas pyyntöni pennunkyselijöille ja myöhemmin kasvattieni omistajille on rehellisyys. Kirjoittaessanne tulevaisuudensuunnitelmista, olkaa rehellisiä sekä minulle että itsellenne. Älä lupaa maanista kisaamisvauhtia, jos rahkeesi eivät siihen riitä, sillä verkkaisempikaan tahti ei ole esteenä pennun saamiseksi. Haluan kuitenkin saada jonkinlaista näyttöä kasvattieni aktiivisuudesta, joten toivon muutaman kerran vuodessa saavani kuulla kuulumisia eritoten niistä Merikapteenilaisista, joihin en kilpakentillä niin usein törmää. Kysy siis jälleen itseltäsi, onko sinulla riittävän paljon aikaa käytettävissäsi joko suhteelliseen aktiiviseen harrastustoimintaan tai säännölliseen kuulumisten kirjoitteluun. Jos vastauksesi on ei, ehkäpä sinulle sopisi paremmin pentu jostakin muualta? Toisinaan elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat ja tulee tilanteita, jolloin koirasta luopuminen on ainoa vaihtoehto. Tällaisessa tilanteessa haluan kasvattini palautuvan minulle takaisin. Olen itsekin joutunut aikoinani tekemään kasvattipalautuksia, koska ajattelin silloin, että on parempi teko antaa koira takaisin kasvattajalle kuin vain yksinkertaisesti jättää se lauman jatkoksi ja lopulta unohduksiin. Ja näin ajattelen nykyäänkin ja toivon myös omien kasvatinomistajieni toimivan samoin.

Olen puhunut melko paljon koiran kanssa kilpailemisesta. Haluaisin erityisesti nähdä kasvattejani palveluskoirapuolella, lajina haku, jälki tai jokin muu collielle sopiva. Muut harrastukset, jota toivoisin kokeiltavan ovat pelastuskoirakokeet ja paimennus. Edellä mainittujen lisäksi harrastan omien koirieni kanssa myös mm. tokoa ja agilityä, ja kannustan tottakai tutustumaan myös niihin ja moniin muihin koiraharrasteisiin ja löytämään sieltä mielekkäimmät. Aikataulujen osuessa yksiin voin myös itse kilpailla kasvattieni kanssa esimerkiksi pk-kokeissa, jos niin sovitaan.

SIJOITUSPENTU?
Koska harrastan täysipainoisesti jokaisen oman koirani kanssa useassa lajissa, ei minulla ole joka pentueesta mahdollisuutta jättää itselleni uutta koiraa kotiin kasvamaan. Siksi hyvät sijoituskodit ovat kasvatustyöni kannalta äärettömän tärkeitä. Merikapteenista maailmalle lähtevä sijoituspentu on puoliksi ostajan ja puoliksi minun nimissäni niin kauan, kunnes koiralla teetetään ensimmäinen pentue Merikapteenin kennelnimelle. Sen jälkeen se siirtyy kokonaan kasvatinomistajan nimiin. Sijoituspennun valitsen siis tulevaa jalostuskäyttöä ajatellen ja siksi olen myös tarkempi sen kodin kanssa. Sijoitusomistajan tarvitsee ehdottomasti toimia aktiivisesti yhteistyössä kanssani. Lisäksi haluan koiralta aktiivista kilpailutusta jossakin palveluskoiralajissa, paimennuksessa, näyttelyissä ja mielellään ainakin jossain muussakin lajissa. Koska vaatimukseni ovat tiukemmat, olen valmis myös auttamaan enemmän juuri kisailmoittautumisissa ja esimerkiksi kuvien kanssa. Koiran ottaminen sijoitukseen ei ole este tulevalle omalle jalostuskäytölle, jos niin halutaan.

Pentuesuunnitelmia

Tällä hetkellä seuraava pentue on suunnitelmissa 2011-2012, lisää tietoja myöhemmin.

Menestystä kasvattajaluokissa

Merikapteenin kasvattajaryhmä on useasti palkittu rotunsa parhaaksi monella eri kasvattikokoonpanolla.

Parhaiten mieleenjäänyt hetki on ehdottomasti ollut sijoittuminen erittäin kovatasoisessa BIS-kasvattajakehässä kolmanneksi Voittaja 2010 -näyttelyssä Pihavahdin tuomaroimana! Silloin ryhmässä esitettiin koiria kolmesta eri pentueesta - Fenix (Faing Skotlannista), Feme (Feme Irlannista), Seea (Gabrielan Unikuva) ja Vinja (Elokuinen Glasgow).

Toinen mieltä lämmittänyt voitto oli Haltiapolun näyttelyssä (Suomi, 18.7.2010), jossa kasvattajatuomari Pehko palkitsi ryhmän ROP:iksi näillä sanoilla:
   "Yleisvaikutelmaltaan yhteneväinen kasvattajaryhmä, jossa tänään esitettiin kolme merleä ja yksi tricolor. Hyvin kulmautuneita ja       rakentuneita, kaunispäisiä ja -ilmeisiä koiria. Esimerkillistä kasvatustyötä."
      (mukana Felix Norjasta, Faing Skotlannista, Elokuinen Iverness ja Freja Norjasta)